Aurora ja Tatu jatkoivat treffejään, ja Aurora pyysi Tatun luokseen kyläilemään. Olivathan he jo viikkoja käyneet treffeillä Stadissa.
"Voi kulta, ikävöin sinua koko yön", Tatu kuiskasi.
"Niin minäkin sinua, rakas."
Meno kiihtyi koko ajan, ja pian nuoret makasivat jo sängyllä, ja suutelivat toisiaan kiihkeästi..
..ja lopulta tapahtui jotain tällästä. Peitot vain heiluivat ja ilotulitteet pamahtelivat.
Lopulta Aurora tajusi mitä oli tehnyt. Ehkä tämä olisi piänyt jättää hieman myöhemmäksi.., hän mietti. Emmehän vielä edes asu yhdessä.
Niinpä Aurora päätti pyytää Tatun asumaan kanssaan. Ja tottakai tämä suostui. Ihanaa, unelmani toteutuvat vihdoinkin!, Aurora hymyili onnellisena. Pääsen viimeinkin sisustamaan kunnolla!
Ja niin Aurora myös sisusti. Kalusteet eivät olleet aivan sitä mitä hän halusi, mutta eivät he parempaakaan saaneet. Ehkä sitten vähän myöhemmin.., hän mietti.
Talon sisäänkäynti on aivan alhaalla vessan vieressä, vasemmalla keittiö ja ylhäällä olohuone. Makuuhuoneen vieressä on akvaario ja suuri taulu, ja sen tilan yläpuolella kirjasto. Tarkemman esittelyn saatte vähän ajan päästä ; )
Nyt, kun talossa oli muitakin työssä käyviä, ei Auroran tavinnut huolehtia rahan saamisesta yksin. Kun Tatu oli illalla töissä, Auroralla oli omaa aikaa, jonka hän käytti maalaamiseen.
Vaikka Tatu oli töissä, ei se muuttanut sitä faktaa ettei Auroran olisi tarvinnut. Onneksi aikaa maalailulta jäi myös shoppailulle, ja muullekin. Pari kuukautta Tatun muuton jälkeen oudot selkäkivut olivat alkaneet vaivata Auroraa, ja niinpä hän oli menossa lääkäriin.
Hetki Auroran lähdön jälkeen, oli Tatun aika lähteä. Ainakin herralla oli hienompi työauto kuin Auroralla.
Auroran saavuttua lääkäristä, hän syöksyi taas maalaamaan. Selkäkipujen syyt eivät olleet selvinneet, mutta lääkäri sanoi, että jos kivut eivät lopu parin kuukauden sisään, otetaan ultraäänikuva. Auroraa eivät selkäkivut huolestuttaneet (ainakaan pahasti), kunhan pystyi maalaamaan. Se oli tärkeää.
Tatun tultua töistä hän vaihtoi tyyliään, koska (Aurora) halusi. Tosin tyylinmuutoksen yhteydessä taisi muuttua myös huumorintaju, kun Joonas Karstan jutut eivät enää kiinnostaneetkaan.
Tatun viihdyttäessään ystäväänsä, soitti Aurora lääkärille.
"Tuota, sitä minä vaan, että voivatko ne selkäkivut johtua raskaudesta?"
"Kyllä ne voivat, ihan hyvin", vakuutti tuttu naisääni puhelimesta.
"Voi, no minä taidan sitte olla raskaana. Hmm.. Ööh.. No, heihei." Auroraa hävetti. Nytkö hän jo oli raskaana. Mitä hän kertoisi Tatulle ?
Samana iltana illallisella(?, näyttää kyllä olevan räiskäleitä O_o), pääti Aurora ottaa härkää sarvista ja aloitti:
"Tuota, kuule Tatu. Tässä on nyt käyny niin että minä taidan olla raskaana.."
"No mutta sittenhän on hyvä aika esittää tämä", Tatu sanoi ja kaivoi taskustaan sinisen rasian.
"Iiiiiih, ei voi olla totta", kiljui Aurora.
"Kyllä se on. Enkä tee tätä nyt vain siksi, että olet raskaana, vaan siksi, että olen miettinyt tätä jo kauan. No, tuletko vaimokseni?" Tatu kysyi.
"Tulentulentulentulentulen!" Aurora kiljui edelleen.
Muutaman kuukauden kuluttua Auroran aika alkoi jo olla lähellä. Sen kunniaksi neiti oli vaihtanut tyylinsä 'äitimäisemmäksi', ja poistattanut värinsä. Sehän saattoi olla haitaksi vauvalle. Miten tämä on mahdollista, mietti Aurora istuessaan sohvalla. Olen vasta kaksikymmentä ja äiti kohta. Selviänköhän ollenkaan?
Nyt, kun Aurora oli kotona, hänellä oli hurjasti aikaa harjoitella ruuanlaittoa..
..kuten edelleen myös maalaamista. Hänen maalausinnostuksensa ei ollut hävinnyt minnekään, vaikka Tatu oli Auroran nukkuessa soittanut sille samalle lääkärille ja kysynyt, että voisiko tämä olla sellaista alkuinnostusta. Luultavasti, oli lääkäri vastannut.
Vaikka Aurora maalasi, laittoi ruokaa ja opiskeli, täytyi hänen silti tehdä kaikki kotityöt. Roskatkin hän vei aina.
Ja tällä samaisella kerralla, ollessaan viemässä roskia, Auroran synnytys alkoi.
"Aaaargh, miksei kukaan kertonut että tämä sattuu näin paljon?!?"
"Apua, tulkaa joku nyt auttamaan", huusi puolestaan vierailulle tullut rouva.
"No tuo ei ainakaan minua auta", sihisi Aurora.
Pian Auroran sylissä makasi kuitenkin maailman suloisin poikavauva.
"Voi Benjamin-kulta, oletpas ihana!" Aurora leperteli.
Tatun tullessa kotiin häntä odotti yllätys.
"Ooi, kukas se siinä, iskän pikku teräsmies!"
Benjamin oli Auroralle hyvin tärkeä. Hän rakasti tätä enemmän kuin mitään, ja helli tätä ainakun oli mahdollista.
Jäi Auroralle ja Tatulle myös kahdenkeskeistä aikaa, jonka he hyödynsivät tehokkaasti Benjaminin nukkuessa.
Esimerkiksi tälläistä tapahtui melkein joka ilta. Auroran mielestä toinen lapsi olisi ollut ihana, mutta hän ei kertonut sitä Tatulle, koska tämä joutui jo nyt tekemään ylitöitä elättääkseen perheensä.
Jäi Tatullekin kuitenkin aikaa hoitaa poikaansa.
"Iskä ei ole ihan yhtä hyvä hoitamaan kun äiti mutta oothan silti iskän kaveri", Tatu supatti Benjaminille.
Iltaisin oli aikaa myös kuntoilla. Tatu olikin aloittanut rankan treenin..
..koska täytyihän omissa häissään olla hyvässä kunnossa.
Aurora ja Tatu olivat nimittäin päättäneet vihdoinkin mennä naimisiin. Häät olivat pienet, ja heillä ei ollut edes todistajaa. Mutta Benjamin oli vielä niin pieni, etteivät he halunneet ylimääräisiä ihmisiä kotiinsa.
"Onpa hyvä, että sait sen ylennyksen, koska Benjaminin synttärit ovat tänään", sanoi Aurora. Emme luultavasti pärjäisi, jos Tatu saisi potkut.
"Mmmm, onhan se."
IIlalla oli tosiaan Benjaminin aika kasvaa taaperoksi. Näin nopeasti ne vuodet vierivät, vastahan hän syntyi.., ajatteli Aurora.
Samantien oli aika aloittaa kävelemisen harjoittelu. Pitihän elämän perustaidot osata.
"Aurora, sekoitatkohan nyt vähän poikaa kun harjoittelette puhumista ja kävelyä yhtäaikaa?", kysyi Tatu.
"Ei ollenkaan!", vastasi Aurora.
"Äiti", sanoi Benjamin.
"Kuulitko? Äiti."
Seuraavana aamuna Tatu oli maalaustelineen ääressä. Mutta mihin Aurora on hävinnyt?
Vasutaus: töihin. Työauto tuli hakemaan, vaikka edes lastenhoitaja ei ole tulossa. Niinpä Tatu joutui jäämään kotiin Benjaminin kanssa.
Tultuaan töistä Aurora juoksi.
"Mihin moinen kiire?", kysyi Tatu.
"Byäääärgh."
Muutaman viime kuukauden aikana, Aurora oli ollut väsynyt ja oksennellut. Olisikohan toinen lapsi tulossa?
"Juu, minä olen raskaana taas", Aurora soitti työnantajalleen.
"Ai mitenkö menee? Hyvinhän tässä."
Aurora katsoi Benjaminia ja hymyili. Hän on niin helppo lapsi. Toivottavasti sinäkin olet, pikkuinen. Aurora siirsi käden mahalleen ja hymyili.
---
Tässäpä nyt oli toinen osa, kommenttia vaan sinne etusivulle : ) tästä pääset kommentoimaan !
xxx, Flora
