Alussa oli vain taivas ja maa. Monta miljardia vuotta sen jälkeen syntyi Simlandiaan pieni tyttö nimeltä Aurora. Hänen lapsuutensa oli onnellinen, hän sai mitä halusi, koska hänen äitinsä oli maailman rikkain sim. Äiti oli kiltti, auttavainen ja hän piti Aurorasta. Auroran isä puolestaan välitti vain Auroran pikkuveljestä, josta isä kaavaili suvunjatkajaa. Äiti oli kuitenkin tätä vastaan.
Ja niin, eräänä sumuisena aamuna Auroran äiti haudattiin kuolleena myrkkyyn. Aurora oli tuolloin 19-vuotias, ja varma siitä, että hänen isänsä oli myrkytyksen takana. Syylisenä vankilaan vietiin kuitenkin Auroran paras ystävä, Helen, koska isän mukaan 'hän oli vain havitellut omaisuuttan-öhöm.. siis omaisuuttamme.' Tuohon asti Auroran elämä oli ollut pelkkää juhlintaa ja shoppailua, mutta hän päätti, ettei jäisi isänsä luokse enää hetkeksikään. Niinpä hän marssi kiinteistönvälittäjälle, joka suositteli rauhaisaa pikkukaupunkia 'vähän matkan' päässä.' Aurora ei miettinyt hetkeäkään, ja osti tontin.
Aurora seisoi uuden tonttinsa edessä. Kiinteistönvälittäjä oli luvannut ison talon, joka sijaitsisi rauhallisessa pikkukaupungissa. Tontilla ei ollut taloa, eikä Aurora edes ollut moneen tuntiin nähnyt ristinsieluakaan, puhumattakaan niistä taloista. Auroran tontti oli tyhjä, ja hänellä ei ollut paljon rahaa. 'Mitäs menin uskomaan siihen tyhmään kiinteistönvälittäjään. Ei olisi ikinä pitänyt luottaa siihen. En edes kehtaa lähteä takaisin isän luo..'
Tällaisen talon Aurora sai vähäisillä rahoillaan rakennettua. Seiniä ei voinut maalata eikä lattiasta voinut edes uneksia. Käteen jäi vaivaiset 8 simelonia, jotka kuluisivat helposti ruokaan. 'Mutta mistäs minä sen kokin hommaan..', mietti Aurora ääneen.
Saatuaan talonsa valmiiksi Aurora päätti etsiä töitä. Vaikka hän oli tottunut saamaan kaiken minkä halusi, hän jossain sisimmässään tiesi, että hän tarvitsisi töitä saadakseen mitä haluaisi. Voi Aurora, siihen voi mennä kauan aikaa : )
Kun naapurit saapuivat, Aurora ihmetteli kovasti. 'Niin mistä sinä tulet kun en nähnyt sinua koko matkan aikana', Aurora nauraa hekotti. 'Ja se matka oli ainakin nääääin pitkä!' Maisaa ei juurikaan tainneet kiinnostaa Auroran huumori kuin jututkaan.
Aurora päätti vaihtaa juttukaveria kun Maisan kanssa ei oikein juttu luistanut. Ilmeistä päätellen ei kyllä tämä Benjaminkaan oikein innostunut Auroran selityksistä..
Lopulta, selitettyään monta tuntia juttujaan, Aurora kyllästyi naapureihinsa ja meni tapaamaan ennustajaeukkoa joka oli saapunut häntä tervehtimään.
Voi tyttökulta, huomaan että olet yksinäinen. Minä voin tuoda sinulle unelmiesi kumppanin, jos vain vähän maksat minulle. 'Ai noinko helppoa se on?' ihmetteli Aurora, joka hyvillään avusta antoi ennustajalle viimeiset simoleoninsa.
Tässäkö siis Auroran unelmien kumppani ? 'Sitä saa mitä tilaa', mutisi eukko ja juoksi pois paikalta. Aurora huokaisi syvään ja loihti kasvoilleen iloisen ilmeen. 'Hei, oon Aurora ja no siis oon nyt sun kanssa treffeillä.' Parin minuutin päästä Aurora selitti edelleen eikä antanut Tomin edes avata suutaan.
Lopulta Aurora luovutti ja marssi sisään taloonsa. Siellä hän kuulikin mehukkaan juorun. 'Siis mitäääääh ? Parin tunnin ajomatkan päässä on Stadi ? Kiitti vinkistä Raija-kulta !' Samantien Aurora hyvästeli vieraansa ja tilasi taksin Stadiin.
Aurora päätti lähteä viemään itsensä nolattavaksi keilaradalle, ja vielä tyyli-sellaiselle. Hän luuli olevansa hyvä ja nauroi vanhalle Titta-paralle joka kaatui radalle.
Mutta näkeehän sen jo ilmeestä, että onnistuu? 'Jes, mä oon niin paras keilaamaan, uu jea..' Aurora aloitti hullun voitontanssinsa.
Tanssi kuitenkin loppui pian Auroran heitettyä seuraavan keilansa. Ränniin meni. Nyt kaikki nauroivat Auroralle. Tosin Kyöstiä ei tainnut koko keilailu kiinnostaa.. 'En enää ikinä, ikinä, ikinä tule keilaamaan!', Aurora huusi.
Aurora päätti vaihtaa sijaintinsa yökerhoon, josta hän arveli löytävänsä sen oikean unelmien miehen. Auroran tanssissa ei kuitenkaan ollut kehuttavaa, ujokun oli.
Yökerhostakaan ei tärpännyt, vaikka Aurora kuinka heilui bikineissään. Yksikään mies ei kiinnostunut hänestä. Tai sitten Aurora ei kiinnostunut heistä.. Niinpä hän lähti tilaamaan taksin kotiin, ja sitä odotellessaan otti aurinkoa keskiyöllä.
Kotiin päästyään Aurora päätti opiskella puhumista, koska hän oli varma että simit säikkyivät häntä koska hän käytti niin paljon käsiään. Tosin, harjoittelu ei tuottanut tulosta.
Aurora päätti ratkoa vielä ristikon ennen nukkumaanmenoaan. 'Hmm.. mikä iso kissa, jota tiikeriksi kutsutaan elää Afrikassa?' Taitaa vähän väsyttää.
Seuraavana aamuna Aurora heräsi kamalaan ääneen. Joku tööttäsi pihalla! 'Ainiin, töihinkin pitää mennä.' Aurora sai töitä kampanjatyöntekijänä, vaikkei omannut aiempaa työkokemusta.
Kotiin tultuaan Auroraa odotti iso laskupino. 'Ehkä olisi helpompaa asua isän luona.. Tämäkin lasku vei melkein koko palkkani!' hän tuskaili.
Pari päivää töissä käytyään oli Aurora hankkinyt ylimääräistä rahaa sen verran, että saattoi laittaa taloonsa lattiat ja tapetit sekä ostaa uuden sängyn. Aurora mietti pitäisikö hänen soittaa sille yhdelle miehelle, jonka hän tapasi eilen Stadissa?
Mies oli suostunut tulla kyläilemään, ja Auroraan iski paniikki. 'Apua, nyt täytyy siistiytyä!'
Pian Tatu jo soittikin ovikelloa ja Aurora tuli häntä tervehtimään. 'Onpas sinulla ihanat lasit', hän sanoi ja hymyili kohteliaasti.
'Oletpas sinä komea', Aurora yritti hurmata Tatua. Auroran iskurepliikit eivät vain olleet mitenkään hyviä.
Auroran ja Tatun juttu luisti ainakin Auroran mielestä, ja hän oli varma että Tatu rakasti häntä. Niinpä hän ehdotti Tatulle seurustelua kanssaan, mutta juttu ei ollutkaan niin selvä. Aurora musertui ja käski Tatua häipymään samantien. 'Mutta Aurora-' 'Ei mitään muttia, HÄIVY! En halua -nyyh- nähdä sinua enää -nyyh- koskaan..'
Aurora päätti lukea kokkikirjaa saadakseen ajatuksensa pois Tatusta. 'Vau, en olisi ikinä arvannut, että lihapullissa on lihaa!'
Auroraa kuitenkin häiritsivät puolitutut jotka soittelivat päivittäin. 'Minähän sanoin jo sinulle.. vai oliko se Maisalle, että jätä minut rauhaan !' Tosin puhelut saivat ajatukset hetkeksi pois Tatusta..
Vaikka Aurora kuinka yritti keksiä itselleen tekemistä, ei sitä aina ollut. Töistäkin oli niitä vapaapäiviä joiden aikana piti olla kotona ! Eikä Aurora ikinä voisi ajatellakkaan muita kuin Tatua. Niinpä tylsistyksissään hän joi vettä..
.. jonka jälkeen hän meni vessaan, ja sitten siivosi sen. Auroran vessa oli aina puhdas.
Myös Auroran kädet olivat puhtaat, koska äiti opetti että käsien piti olla puhtaat.
Aurora ei saanut Tatua mielestään, vaikka kuinka olisi ponnistellut. 'Entä jos olin liian ankara ? Ehkä hän on löytänyt uuden ? Entä jos jään vanhaksipiiaksi ?'
Nyt oli ryhdyttävä tuumasta toimeen. Hullunkiilto silmissään Aurora siirtyi peilin luokse. 'Hähähähähää nyt Tatu ei kiinnitä huomiota enää kuin minuun!'
'Jee, olen vastustamaton!' Aurora hurrasi peilille pienen operaation jälkeen.
Aurora päätti odottaa yön yli soittaakseen Tatulle. Tosin hän ajatteli tätä koko ajan..
Aurora oli kuitenkin unohtanut erään olellisen seikan. Tänään oli työpäivä! '*Kroooh* joo tuota.. minä teen tänään ahkerasti *kroooh* töitä..'
Niinpä Tatun tapaaminen siirtyi iltaan. Kotona Auroralle oli kuitenkin yllätys, Tatu oli nimittäin jättänyt soittopyynnön. Aurora soitti, ja kuinka ollakkaan, Tatu pyysi häntä treffeille. Aurora oli onnensa kukkuloilla kun he tapasivat. (joo sry tuo talviasu mut näköjään poistin sen oikeen meshin .___.)
Pian treffit kuumenivat..
.. kuumenivat..
.. ja hälyyttivät rouva Kurjenkaulan paikalle.
Lopulta oltiin jo näin pitkällä.
Auroran piti kuitenkin jo lähteä kotiin, koska aamulla oli töitä taas töitä.
Onnellisena Aurora alkoi nukkumaan jä näki unta Tatusta..
Miten homma jatkuu ? Jääkö Aurora vanhaksipiiaksi ? Meneekö hän Tatun kanssa naimisiin ? Toteutuvatko Auroran unelmat ? Kaikkea ja vähän muutkain ensi osassa : D
~~~
Tässäpä tämä nyt oli, ensimmäinen osa kokonaisuudessaan ^^ Toivoisin kommentteja, sinne etusivulle : D Anteeksi tarinan tökkivyys joissain kohti, lupaan petrata : ) ja kommentoimaan pääset tästä ; )
xxx, Flora
